Mikä asia saa ventovieraat jatkuvasti huomauttelemaan ja huutamaan perään? Se on toisen ihmisen lihavuus.
"Julkisissa tiloissa tuntemattomat solvaavat lihavaa ihmistä, ja sitä tekevät usein myös kotona kaikkien lheisimmät. Omat vanhemmat tai oma puoliso voivat olla jatkuvasti asian kimpussa", kertoo sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Hannele Harjula, 48, Jyväskylän yliopistolta.
Harjusen mukaan ympäristöopettaa lihavalle ihmiselle jatkuvasti, että tämän pitäisi inhota itseään.
"Sellainen ihminen on poikkeus, joka tästä huolimatta ei usko sitä. Sisäistetty itseinho johtaa siihen, että monet laihduttavat jatkuvasti sosiaalisista syistä. He haluavat olla huomaamattomia."
Hannele Harjun tutkimusryhmän parin vuoden takaiseen kyselytutkimukseen lihavuudetsa tuli valtavasti vastauksia, noin 18 000. Vastaajat olivat kaikenikäisiä teineistä noin 70-vuotiaisiin. Kävi ilmi, että syrjintä lihavuuden vuoksi on tavanomaista ja arkista, sitä tapahtuu koko ajan.
1. Lihavien ihmisten syrjiminen on lopetettava
"Vielä 20 vuotta sitten lihavuutta tarkasteltiin melkein pelkästään yhtenä terveyteen vaikuttavana tekijänä. Tuolloin Suomessa ei ollut tehty yhtään tieteellistätutkimusta siitä, mitä lihavat ihmiset itse ajattelevat lihavuudesta. Sen jälkeen lihavuudesta on alettu paljon laajemmin, mutta paljolti pelottelumielessä.
Lihavia ihmisiä syrjitään työelämässä melko yleisesti, varsinkin korkeakoulutettuja naisia. Syrjintä voi liittyä työhönpääsyyn, palkkaukseen tai urakehitykseen. Ulkonäkö on sisällytetty syrjimättömyyslainsäädäntöön (https://yhdenvertaisuus.fi/lainsaadanto) vain muutamassa paikassa maailmassa, joiden joukossa Suomi ei ole. Mutta Suomessakin on ratkaistu ensimmäinen oikeustapaus: lihavuuden vuoksi irtisanottu bussinkuljettaja voitti jutun.
Häirintää esiintyy paljon julkisissa tiloissa, esimerkiksi liikuntaharrastuksissa. Ajatus on, että lihava ei saisi urheillessaan olla lihava. Hänen pitäisi olla jo atleettinen. Uimahalleissa ja kuntosaleilla huomautellaan, ja lihavan ihmisen urheilusuoristusta voidaan jopa videoida. Somessa kaikki voivat sitten nauraa sille."
2. Lihavuus ei ole sairaus, joka pitää hoitaa
"Yleisesti ajatellaan, että ihminen on tullut lihavaksi herkuttelemalla ylettömästi. Lihavuutta pidetään vastuuttoman, moraalittoman ihmisen omana syynä. Todellisuudessa ihmiset lihovat usein pitkän ajan kuluessa ja monesta syystä. Painoon liittyvät kysymykset ovat yksilöllisimpiä kuin luullaan.
Ulkomuodon perusteella ei kannata olettaa mitään ihmisen terveydestä. Kaikenkokoiset ihmiset sairastuvat, eivätkä kaikki lihavat ole sairaita. Tiettyjä sairauksia etsitään kuitenkin enemmän lihavilta, ja toisaalta heidän aito huolensa voidaan lääkärin vastaanotolla sivuuttaa, kun lihavuutta pidetään pääsairautena. Ylenkatseen vuoksi moi alkaa vältellä lääkärissäkäyntiä.
Keskustelu lihavuudesta on nykyään jo melko monipuolista, ja sosiaaliset ja psykologiset näkökulmat huomiodaan paremmin. Ymmärrystä on tullut lisää. Mutta lihavuudesta puhutaan lähes aina laihduttamisen kautta. Lihavuuskeskustelu on myös viihteellistynyt. Television laihdutusohjelmissa lihavuus nähdään yksilön ongelmana, josta pitää parantua. Ja vaikka tiedetään, että dieetit, varsinkin pikadieetit, eivät tuo pysyvää tulosta, ja niillä on myös haittavaikutuksia näissä ohjelmissa niihin pitää sitoutua."
3. Kehopositiivisuus on kaikkien etu
"Parivuotta sitten lihavuusaktivistit alkoivat puhua kehopositiivisuudesta. Se tarkoittaa, että ihminen hyväksyy vartalonsa eikä jatkuvasti yritä muuttaa sitä jonkin ihanteen mukaiseksi; kaikki vartalot ovat kauniita. Keskustelua edistivät toimittaja Jenny Lehtisen ohjelmat Jenny ja läskinmyytinmurtajat sekä Vaakakapina. Samoihin aikoihin ensi-iltansa sai Raisa Omaheimon monologinäytelmä Läski. Nämä ovat olleet tervehdyttäviä kokemuksia monelle.
Kehopositiivisuus-liike on tehnyt näkyväksi sen, miten monen elämää painoon liittyvät odotukset koskevat.
Nykyisin myös miehillä on paljon ulkonäköpaineita. Naisilta odotetaan hoikkuutta, miehiltä lihaksia. Vaatekaupoissa kehopositiivisuus näkyy siten, että naisille on tarjolla plus-kokoisia vaatemallistoja, ja kysyntää niille riittääkin. Mainonta kuitenkin vesittää ajatusta. Vaikka mainoksissa pyritään näyttämään kaikenkokoisia naisia, on usein vaikea havaita, kenen heistä on tarkoitus esittää lihavaa.
Kehopositiivisuus ei tarkoita lihavuuden ihannointia, eivätkä se ja terveys sulje toisiaan pois. Lihavuuden sosiaalinen stigma on vahingollista, ja se pitäisi purkaa. Muuten moni elää elämäänsä välitilassa ja odottaa vain sitä päivää, kun on oikeanlainen eli hoikka.
Kehopositiivisuus ajattelu tekee hyvää kaikille, sillä se ohjaa keskittymään aidosti terveyteen ja hyvinvointiin."
